kei­mai­le­vuus

substantiivi/ˈkei̯mɑi̯leʋuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: keimailla

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. keimaileva tai koketeeraava olemus

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikeimailevuus
Genetiivikeimailevuuden
Partitiivikeimailevuutta
Essiivikeimailevuutena
Translatiivikeimailevuudeksi
Inessiivikeimailevuudessa
Elatiivikeimailevuudesta
Illatiivikeimailevuuteen
Adessiivikeimailevuudella
Ablatiivikeimailevuudelta
Allatiivikeimailevuudelle
Abessiivikeimailevuudetta

Riimit

-eʋuːs

Kaikki riimit

Lähteet