kel­lo­kit

substantiivi
Jaa

Merkitykset

  1. yksi kellokasvien heimoon kuuluvista suvuista (Symphyandra *)
  2. monikon nominatiivi sanasta kellokki
  3. monikon akkusatiivi sanasta kellokki

Esimerkkilauseet

— Käenkukat, kellokit ja maahumala muodostivat kentälle väririkkaan peitteen, ja niittyvillan liehuvat töyhdöt olivat kuin lumihiuteita kukkaniityllä.
Hermann Sudermann, Surutar
kivikkopuutarhassa: kellot (Campanula), tähkämunkit (Phyteuma), noviisinkukat (Edraianthus), kellokit (Symphyandra), peikonkellot (Codonopsis), jalokellot (Platycodon), kauluskellot (Adenophora), ripsukellot (Michauxia), Ostrowskia ja sininupit (Trachelium).
Wikipedia: Kellokasvit