kel­me

substantiivi/ˈkelmeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kel-me (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. (vanhahtava)(ka=fi)koivun tuohen valkoinen pintakerros

Esimerkkilauseet

V. 515. Vanhojen luulon mukaan on varsoilla syntyessään otsassa kelme ("onnenlakki"), jonka emä kohta nuolee pois.
— Vergilius, Aeneidi
Kaulansa se oli työntänyt seinää vasten koukkuun ja seurasi pelon kelme silmissä herransa pienimpiäkin liikkeitä.
— Juhani Aho, Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma
1980 -luvun lopulla ja 1990 -luvulla valmistajina toimivat myös Hummel ja Kelme, mutta vuonna 1998 seura palasi takaisin Adidaksen asuihin.
— Wikipedia: Real Madrid CF

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
etupäässä itämurteet
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala, viro, komi
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala kelmu ’ohut ketto, kalvo, kelmu’
virokelme, kelm (g. kelme), kõlme, kõlm ’kelmu, ketto, kalvo’, vertaa myös kilme ’kalvo, kelmu, marraskesi’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

komikeń, kiń (vart. keńi̮-, kińi̮- ? ← *keńmi̮-, *kińmi̮-) ’kalvo, ohut kelmu esimerkiksi keitetyn maidon tai lihaliemen päällä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

12 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-elme

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kelme. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kelme