kel­muk­ka

substantiivi/ˈkelmukːɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kelmu

Merkitykset

  1. kelmukoiden suvun (Byssomerulius) kantasieni
  2. erityisesti Suomessakin tavattava, pääasiassa ihmisen muokkaamissa ympäristöissä kuten puistoissa, pihamailla ja puutarhoissa elävä Byssomerulius corium

Etymologia

oletettavasti kelmu + -kka

Käännökset

  • ruotsipappersgröppa

Esimerkkilauseet

Kelmukka (Byssomerulius corium) on kääväkäs, joka kasvaa Euroopassa lehtipuilla, erityisesti niiden kuolleilla oksilla.
Wikipedia: Kelmukka
Kelmukka aiheuttaa valkolahoa.
Wikipedia: Kelmukka

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikelmukka
Genetiivikelmukan
Partitiivikelmukkaa
Essiivikelmukkana
Translatiivikelmukaksi
Inessiivikelmukassa
Elatiivikelmukasta
Illatiivikelmukkaan
Adessiivikelmukalla
Ablatiivikelmukalta
Allatiivikelmukalle
Abessiivikelmukatta

Riimit

-elmukːɑ

Kaikki riimit

Lähteet