kers­ka­ta

"Ma", kerskaa X, "en mihinkään kuntaan kuule, Enk' ketään myös ma mestariksi luule; En eläviä koskaan seuraa ma, Enk' oppia myöskään ota kuolleilta".

Minä näin jumalattoman, joka kerskasi väkevyydellään; hän levitti itsensä niinkuin viheriäinen, vankasti juurtunut puu.

Hän varoittaa seuraavista asioista: kaavamaisuudesta, joka tekee Jumalan palvelemisesta pelkkiä ulkokohtaisia seremonioita aktiivisen rakkauden ja puhtauden sijaan; fatalismista, jossa synneistä syytetään Jumalaa; halpamaisuudesta, kuten rikkaiden edessä nöyristelystä; kielen synneistä, kuten pahan puhumisesta, valehtelusta ja kerskaamisesta; puolueellisuudesta; ja sortamisesta.