kerskataverbi
/ˈkerskɑtɑˣ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(intransitiivinen)puhua itsestään tai asioistaan ylpeillen ja liioitellen
Esimerkkilauseet
"Ma", kerskaa X, "en mihinkään kuntaan kuule, Enk' ketään myös ma mestariksi luule; En eläviä koskaan seuraa ma, Enk' oppia myöskään ota kuolleilta".
Minä näin jumalattoman, joka kerskasi väkevyydellään; hän levitti itsensä niinkuin viheriäinen, vankasti juurtunut puu.
Hän varoittaa seuraavista asioista: kaavamaisuudesta, joka tekee Jumalan palvelemisesta pelkkiä ulkokohtaisia seremonioita aktiivisen rakkauden ja puhtauden sijaan; fatalismista, jossa synneistä syytetään Jumalaa; halpamaisuudesta, kuten rikkaiden edessä nöyristelystä; kielen synneistä, kuten pahan puhumisesta, valehtelusta ja kerskaamisesta; puolueellisuudesta; ja sortamisesta.
Esiintymistiheys
7 240 esiintymää, 2.8 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 73
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | kerskata |
| Ind. prees. yks. 1. | kerskaan |
| Ind. imperf. yks. 3. | kerskasi |
| Kond. prees. yks. 3. | kerskaisi |
| Pot. prees. yks. 3. | kerskannee |
| Imperat. prees. yks. 3. | kerskatkoon |
| Akt. 2. partisiippi | kerskannut |
| Pass. imperf. | kerskattiin |
Riimit
-erskɑtɑ
Kaikki riimit