kes­ki­a­la

Etu- ja keskialalla sileä kenttä, joka on sirojen mäntyjen ympäröimä.

Keskialalla näet alttarin, sillä karitsan, jonka rinnasta verta ruiskahtaa ehtoolliskalkkiin; ympärillä on polvillaan enkeleitä, pyhiä miehiä ja naisia, ylinnä on kyyhkynen pilvissä, joista taivaallinen valo säteillen virtailee alttarin ylitse.

Bansuurin alaääniala on syvä, keskiala pehmeä ja ylä -ääniala kiihottava, joten soitin on monipuolinen.