ketka

substantiivi

/ˈketkɑ/

Merkitys

1.(merenkulku)aluksen kannen kaarevuus keulan ja perän välillä; voi olla positiivinen (keskiosa päätyjä alempana), negatiivinen (keskiosa ylempänä) tai suora

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9

Nominatiivi	ketka
Genetiivi	ketkan
Partitiivi	ketkaa
Essiivi	ketkana
Translatiivi	ketkaksi
Inessiivi	ketkassa
Elatiivi	ketkasta
Illatiivi	ketkaan
Adessiivi	ketkalla
Ablatiivi	ketkalta
Allatiivi	ketkalle
Abessiivi	ketkatta

Riimit

-etkɑ

letka metka autoletka