ke­tu­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

6 kirjainta

Johdettu sanasta: ketuttaa

Merkitys

  1. luoda nahkansa (esim. käärme) tai kuorensa (esim. rapu, torakka)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kesi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lähtökohta: Epätodennäköinen on selitys, että suomi kesi palautuisi varhaiskantasuomi asuun *kente, joka taas olisi ← indoeurooppalainen *skento (→ germaaninen *skenþa → *skinþa → muinaisnorja skinn ’nahka’), ja että mordva sana olisi lainautunut kantasuomesta vasta -n-:n kadottua.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkettǟ ’irrottaa (esimerkiksi pajunparkkia)’, kettu ’kalvo’
karjalaketteä ’nylkeä; (kuv.) riistää rahat viekkaudella, petoksella; liikkua nopeasti’, kettu ’varsinkin maidon tai puuron päällä oleva kalvo, kelmu, ketto; eläimen nahka; puun, juurikasvin tms. kuori’
lyydiket, kettu ’(käärmeen, mateen) nahka’
vepsäkeźi (g. kede̮n) ’nahka (esimerkiksi karhun)’
vatjaketto ’kelmu, kuori’ (← suomi)
virokesi (g. kee) ’tyhjä kuori, kauna; palko; (E) tyhjä käärmeen nahka’, kett (g. ketu) ’hilseillessä irtaantunut ihon hitu, hilse; (Kuusalu; ? ← suomi) käärmeen nahka’, kätt (g. kätu, Wied) ’(ihon) hilseily, pykiminen’, ketutada, kätutada ’hilsehtiä, pykiä (iho)’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame ‑kât: sârvaskât ’hirvaan talja’, inarinsaame ‑kat, ‑kot, ‑koat: sarveskat (mon. ‑kađah), sarveskoat (mon. ‑koađih) ’sama merkitys’, njoamȧlkat, ‑kot (mon. ‑kađah, ‑kođah) ’jäniksen nahka’, koltansaame ‑ke̮tt: sa̮´rveske̮tt ’hirvaan talja’, kildininsaame ke̮tt ’talja, (karhun, lampaan) karvainen nahka’ (turjansaame keähta g. keädda ’poron kallo- ja koipinahat yhdessä’ ← suomi ketto)
ersämordvaersämordva ked́, käd́, mokšamordva ked́ ’nahka, talja; (hedelmän) kuori’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ketuta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ketuta