ke­vät­hap­la

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. pitkällinen, etenkin varhaiskeväisen kuivuuden aika; kuivunut, tulenarka kuloheinä, risukko ym.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hapla yhteydessä
Vastineita
viro
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viroablas, (murt.) (h)able, ables ’ahne, perso’

. Kuuluuko tähän myös viro murt. (h)ablata ’syödä ahneesti’, vai onko se toista alkuperää, vertaa suomi haplata, haplia (murt. harv.) ’hypistellä; hamuilla huulillaan’ Em. hapla sanaan on yhdistetty myös hapla, haula, haplas (1793 keväthapla; itämurteet) ’pitkällinen, etenkin varhaiskeväisen kuivuuden aika; kuivunut, tulenarka kuloheinä, risukko ym.’ ~ karjala hapla ’kuiva, tuulinen sää; kevätkuiva maa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Keväthapla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keväthapla