kie­hu­tin

substantiivi/ˈkie̯hutin/
Jaa

Johdettu sanasta: kiehuttaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. laite, joka saattaa jonkin kiehumaan esimerkiksi osana tislausjärjestelmää

Esimerkkilauseet

— Minä kiehutin pyhä-illaksi vähän teevettä.
K. A. Järvi, Työmiehiä
Laitteisto Tislauslaitteiston peruskokoonpano on kiehutin, kolonni ja lauhdutin.
Wikipedia: Tislaus

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiehutin
Genetiivikiehuttimen
Partitiivikiehutinta
Essiivikiehuttimena
Translatiivikiehuttimeksi
Inessiivikiehuttimessa
Elatiivikiehuttimesta
Illatiivikiehuttimeen
Adessiivikiehuttimella
Ablatiivikiehuttimelta
Allatiivikiehuttimelle
Abessiivikiehuttimetta