Asiasanasto.fi

kie­rin­täsubstantiivi

/ˈkie̯rintæ/

Johdettu sanasta: kieriä

Merkitys

  1. 1.kieriminen

Etymologia

kieriä + johdin -ntä

Esimerkkilauseet

Kuut ja tähdet syöksyvät niiden kierinnöistä tuhansina tulikerinä.

Irmari Rantamala, Harhama I

Jumaluus kehittyy edelleen, avaruus-emätin elää... Jäiset sumut kierivät... Mutta ei ole vielä ääntä... Kaikki on äänetöntä kuin ikivuori... Kaikki on tajutonta... Mutta jo alkaa ääni kehittyä äänettömyydestä... Se kehittyy jumaluudesta jumaluuden kehityksen kehkeyttämänä... Se kehittyy äänettömyydestä, kuin aine tyhjästä, oleva olemattomasta... Sitä kehittää elottomien sumujen kierintä... Se kierintä jatkuu mittaamattomia ijankaikkisuuden jaksoja... Äänettömyys pakahtuu itseensä, kuin ajettuma sisältöönsä... Se valmistautuu puhkeamaan omana pakahtumanansa... Se pingottuu... kiihtyy... yltyy... halkeaa viimein kivusta... pakahtuu tuskasta ja puhkeaa hirvittäväksi maailmanpauhuksi... Jumaluus on kehkeytynyt äänettömyydestä ääneksi, oman itsensä kautta.

Irmari Rantamala, Harhama III

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikierintä
Genetiivikierinnän
Partitiivikierintää
Essiivikierintänä
Translatiivikierinnäksi
Inessiivikierinnässä
Elatiivikierinnästä
Illatiivikierintään
Adessiivikierinnällä
Ablatiivikierinnältä
Allatiivikierinnälle
Abessiivikierinnättä

Riimit

-ierintæ

Kaikki riimit