kiihdyke
substantiivi/ˈkiːhdykeˣ/
Merkitys
Etymologia
-ke-johdos kiihtyä/kiihdyttää-verbivartalosta. Käytössä 1800-luvun puolivälistä.
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Puuttuu hapatusta, joka saisi elämäni käyntiin; se kiihdyke, joka pidätti minut valveilla yöt umpeensa, joka herätti minut aamuisin unesta, on häipynyt ja poissa.
Taivutustiedot
| Nominatiivi | kiihdyke |
| Genetiivi | kiihdykkeen |
| Partitiivi | kiihdykettä |
| Essiivi | kiihdykkeenä |
| Translatiivi | kiihdykkeeksi |
| Inessiivi | kiihdykkeessä |
| Elatiivi | kiihdykkeestä |
| Illatiivi | kiihdykkeeseen |
| Adessiivi | kiihdykkeellä |
| Ablatiivi | kiihdykkeeltä |
| Allatiivi | kiihdykkeelle |
| Abessiivi | kiihdykkeettä |
Riimit
-iːhdyke
Kaikki riimit