kiihto
substantiivi/ˈkiːhto/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(vanhentunut)kiihtymys tai poliittinen yllyttäminen
Esimerkkilauseet
Hammasta pureva oli yhteinen tahto kiskovan voiman ja peloittava kamppaavan haahden syöksävä kiihto, viimeisensä pusertava.
Hangat vongahtelivat jokaiselta vedon viuhkaamalta, ikäänkuin olisivat koivuvisat pinnistyksissään vasta oikein huomanneet lujuutensa ja laulahtaneet; airopuitten potka notkahteli ylpeästi, ikäänkuin yllyttäen, että painakaa päälle vaan, vaikka enemmälläkin kuin neljän käsiparin väellä: oksan vikaa ei pidä löytää siinä, jonka syyt ovat silkat ja selkeät ja lehden lapa tiedolla veistetty Kihlakunnan suihkajaksi; väen nyökkä nousi, väen nyökkä laski, kuukistui vetoon, ponnahti vedon, huokasi kuin yhtenä, huojasi kuin yhtenä, kehitti osansa, kokosi täytensä, ikäänkuin olisi yhteinen mieli kymmentyvää mieltä ja yhteinen kiihto kymmentyvää kiihtoa, kymmenten liehto yhdessä tahdossa ja kymmenten pinka yksissä käsivarsissa.
Kianto, Kiihto 2. komppania Päällikkö: K.
Taivutustiedot
| Nominatiivi | kiihto |
| Genetiivi | kiihdon |
| Partitiivi | kiihtoa |
| Essiivi | kiihtona |
| Translatiivi | kiihdoksi |
| Inessiivi | kiihdossa |
| Elatiivi | kiihdosta |
| Illatiivi | kiihtoon |
| Adessiivi | kiihdolla |
| Ablatiivi | kiihdolta |
| Allatiivi | kiihdolle |
| Abessiivi | kiihdotta |
Riimit
-iːhto
Kaikki riimit