kiikata
Merkitykset
- kiekua
- keinua, kulkea keinahdellen, ontua
- (slangi)katsoa, katsella; kurkkia, tähystää, tarkkailla
Etymologia
1kiikata1 – kiekua
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kiekua yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro
Onomat. sanoja; vertaa myös viro kikas ’kukko’, liivi kik ’sama merkitys’
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kiek(k)uo ’kiekua’ |
|---|---|
| viro | murt. (Kuusalu) kiegutama (← suomi) ’laulaa verkalleen’. |
Samaa juurta olevia sanoja
2kiikata2 – keinua, kulkea keinahdellen, ontua
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kiikkerä yhteydessä
~ ? viro kikerdada ’kyyristyä, kyykistellä, piehtaroida, kieriskellä’ | liivi kikrā ’kiikkerä (vene)’.
Deskr. sanoja, vertaa karjala kiikalleh ’kallellaan, ‑een’, suomi (etupäässä länsimurteet) kiikata ’keinua, kulkea keinahdellen, ontua’ ja kiikku, katso tätä.
Samaa juurta olevia sanoja
3kiikata3 – katsoa, katsella; kurkkia, tähystää, tarkkailla
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: kika)
- Slangissa
- 1900 lähtien
Helsingin slangissa
tšiikaa ’katsoa, katsella; kurkkia, tähystää, tarkkailla’; myös tšiigaa, tsiigaa, tsiikaa, kiikaa, tsiikkaa, tšiiaa, tšikaa, stiikaa, stiigaa, stsiikaa, tšiksaa, tsiksaa, tšitskaa, tšittaa
← ruotsi (murt.) kika ’tirkistää, tähystää’ (norja kika, saksa kieken ’kurkistaa, katsoa’), johd. kikare, josta suomi kiikari(t).
Johdoksia: tsiikailla, tšiigailla, tsiigailla ’katsella’, tšiks! ’kato!’
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiikata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiikata