kii­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kiekua
  2. keinua, kulkea keinahdellen, ontua
  3. (slangi)katsoa, katsella; kurkkia, tähystää, tarkkailla

Etymologia

1kiikata1 – kiekua

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiekua yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Onomat. sanoja; vertaa myös viro kikas ’kukko’, liivi kik ’sama merkitys’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakiek(k)uo ’kiekua’
viromurt. (Kuusalu) kiegutama (← suomi) ’laulaa verkalleen’.

Samaa juurta olevia sanoja

2kiikata2 – keinua, kulkea keinahdellen, ontua

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiikkerä yhteydessä

~ ? viro kikerdada ’kyyristyä, kyykistellä, piehtaroida, kieriskellä’ | liivi kikrā ’kiikkerä (vene)’.

Deskr. sanoja, vertaa karjala kiikalleh ’kallellaan, ‑een’, suomi (etupäässä länsimurteet) kiikata ’keinua, kulkea keinahdellen, ontua’ ja kiikku, katso tätä.

Samaa juurta olevia sanoja

3kiikata3 – katsoa, katsella; kurkkia, tähystää, tarkkailla

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: kika)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

tšiikaa ’katsoa, katsella; kurkkia, tähystää, tarkkailla’; myös tšiigaa, tsiigaa, tsiikaa, kiikaa, tsiikkaa, tšiiaa, tšikaa, stiikaa, stiigaa, stsiikaa, tšiksaa, tsiksaa, tšitskaa, tšittaa

← ruotsi (murt.) kika ’tirkistää, tähystää’ (norja kika, saksa kieken ’kurkistaa, katsoa’), johd. kikare, josta suomi kiikari(t).

Johdoksia: tsiikailla, tšiigailla, tsiigailla ’katsella’, tšiks! ’kato!’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiikata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiikata