kiik­ki

substantiivi/ˈkiːkːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kiik-ki (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (vanhahtava)puu, johon turkiseläin kiinnitettiin nyljettäväksi

Esimerkkilauseet

Reeni Kiikki oli köyhän työläisperheen ainoa lapsi.
— Pietari Päivärinta, Pikku kuvia elämästä
Samoinkuin Kyllikkiä, pyydetään joskus kiven avaimia antamaan: "kivi Kiikki kaiman poika".
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Nykyisin kiikkinä käytetään teräskoukkuja etenkin isojen eläinten nylkemisessä, mutta esimerkiksi jäniksille ja pienille turkiseläimille puusta vuoltu kiikki on täysin käyttökelpoinen.
— Wikipedia: Kiikki

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
yleinen, ei Vermlanti Inkerinmaa

. Vertaa murt. (Länsi-Uusimaa Häme) kiikki ’puu, johon turkiseläin ripustetaan nylkemistä varten’. Samaa sanuetta lienee myös etupäässä kuvaannollisesti käytetty v. kiikastaa ’olla kiinni jstak’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

2 363 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.4
Reddit
0.4
Tekstitykset
3.8

Taivutustiedot

Yleisimmät: kiikkiin 81 % · kiikissä 16 % · kiikki 3 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːkːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiikki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiikki