kii­kun­ta

substantiivi/ˈkiːkuntɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kiikkua

Merkitys

Etymologia

kiikkua + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Merimatka oli kiikunnallaan raukaissut heitä ja järkyttänyt heidän tavallisen tasapainonsa, suolainen meri-ilma oli heissä synnyttänyt nälän, aamiainen oli sitten huumannut heidät ja iloisuus jännittänyt heidän hermonsa.
— Guy de Maupassant, Elämän tarina
Vasta kolmen minuutin kuluttua Jeri palasi tajuihinsa, niin että se kykeni nousemaan hajasäärin jaloilleen ja huimauksesta huolimatta mukautumaan Arangin kiikuntaan.
— Jack London, Jeri

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiikunta
Genetiivikiikunnan
Partitiivikiikuntaa
Essiivikiikuntana
Translatiivikiikunnaksi
Inessiivikiikunnassa
Elatiivikiikunnasta
Illatiivikiikuntaan
Adessiivikiikunnalla
Ablatiivikiikunnalta
Allatiivikiikunnalle
Abessiivikiikunnatta

Riimit

-iːkuntɑ

Kaikki riimit

Lähteet