Asiasanasto.fi

kiikunta

substantiivi

/ˈkiːkuntɑ/

Johdettu sanasta: kiikkua

Merkitys

  1. 1.kiikkuminen

Etymologia

kiikkua + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Merimatka oli kiikunnallaan raukaissut heitä ja järkyttänyt heidän tavallisen tasapainonsa, suolainen meri-ilma oli heissä synnyttänyt nälän, aamiainen oli sitten huumannut heidät ja iloisuus jännittänyt heidän hermonsa.

Guy de Maupassant, Elämän tarina

Vasta kolmen minuutin kuluttua Jeri palasi tajuihinsa, niin että se kykeni nousemaan hajasäärin jaloilleen ja huimauksesta huolimatta mukautumaan Arangin kiikuntaan.

Jack London, Jeri

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

Nominatiivikiikunta
Genetiivikiikunnan
Partitiivikiikuntaa
Essiivikiikuntana
Translatiivikiikunnaksi
Inessiivikiikunnassa
Elatiivikiikunnasta
Illatiivikiikuntaan
Adessiivikiikunnalla
Ablatiivikiikunnalta
Allatiivikiikunnalle
Abessiivikiikunnatta

Riimit

-iːkuntɑ

Kaikki riimit