kii­le­tä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. juosta vauhkona ympäriinsä (kiiliäisten ahdistamana; lehmä tai härkä)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kiiliäinen yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, viro

Lähtökohta: ? ← balttilainen, vertaa liettua gylỹs (← *gīlias) ’paarman tai mehiläisen piikki; hevospaarma’ (v:stä gélti ’pistää’, josta myös gìlti ’alkaa kovasti särkeä’, gilùs ’tuskallinen, kipeä’).

Deskriptiivisyyttä osoittavia sivumuotoja suomi:ssa ovat (murt. ja Lönnr 1880) piiliäinen ja tiili ’paarma’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkīliäin ’paarma, kiiliäinen’
virokiil (g. kiili, ‑u) ’sudenkorento; heinäsirkka; paarma’ (→ nykyruotsi murt. Viro kīl ’paarma’), kiin(lane) ’paarma’ (→ latvia k̦īne ’hevoskärpänen’)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiiletä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiiletä