kiil­lot­ta­ja

substantiivi/ˈkiːlːotːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kiillottaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö tai väline, joka tekee pinnan sileäksi tai kiiltäväksi

Esimerkkilauseet

Ja samalla olin myös teidän saappaitten kiillottaja ja vaatteiden puhdistaja — se on niin paljon kuin teidän sisäasiain ministerinne, herra Hartwig.
— Gustav von Moser, Yhdistysjuhla
Se oli suuri ja pitkä sali, jossa mustiin puuvillaröijyihin puetut kiillottajat istuivat kahdessa rivissä pienten työpenkkiensä ääressä, hankasivat koneenosia hohkakivellä ja painoivat niitä hiomakiviä vastaan.
— Émile Zola, Hedelmällisyys
Mwegerano, Andi (2007): Uussuomalaisten ääniä, osa 1, Salo Aiheesta muualla Reilu Media - uussuomalaisten journalistien artikkeleita Teho 6/04: Maahanmuuttajan - uussuomalaisen - arki Helsingin Sanomat: "Maahanmuuttaja on puolueelle imagon kiillottaja" Helsingin Sanomat: Espoon piispa haluaa maahanmuuttajista päättäjiä Nikkola, Jari: Suomensomalit, pottumuusi ja maahanmuutosta puhumisen piilo -opetussuunnitelmat.
— Wikipedia: Uussuomalainen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikiillottaja
Genetiivikiillottajan
Partitiivikiillottajaa
Essiivikiillottajana
Translatiivikiillottajaksi
Inessiivikiillottajassa
Elatiivikiillottajasta
Illatiivikiillottajaan
Adessiivikiillottajalla
Ablatiivikiillottajalta
Allatiivikiillottajalle
Abessiivikiillottajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet