kiin­teis­tön­kaup­pa

substantiivi/ˈkiːntei̯stønˌkɑu̯pːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kiin-teis-tön-kaup-pa (5 tavua) · 17 kirjainta

sisältää sanat: kiinteistö + kauppa

Merkitys

  1. (Oikeustiede)kiinteistönkauppa on yksityisoikeudellinen varallisuusoikeudellinen kiinteistöä, sen määräosaa tai määräalaa koskeva vastikkeellinen sopimus, joka on tehtävä maakaaressa säädetyssä muodossa ja jonka mukaan myyjän ja ostajan on täytettävä velvoitteensa

Esimerkkilauseet

Myös omassa oikeusperinteessämme kiinteistönkauppaan liittyi valan vannomista, lukuisien todistajien läsnäolo ja vastaavaa.
— Wikipedia: Sopimusoikeus
Samoin kiinteistönkauppa on mahdollista sopia suoraan osapuolten välillä maanmittauslaitoksen järjestelmessä siten että kaupan osapuolet kirjautuvat omilla pankkitunnuksillaan ja tekevät sähköisen tunnistautumisen avulla oman allekirjoituksen luovutuskirjaan.
— Wikipedia: Sähköinen toimeksiantosopimus
Prokuraa käytettäessä allekirjoittajaksi merkitään varsinainen allekirjoittaja (esimerkiksi yhtiö tai sihteerin esimies) ja hänen "puolestaan" (pp.,) prokuristi esimerkiksi seuraavasti: Yritys Oy Anna Päällikkö puolesta, Sulo Sihteeri Prokura Suomen lainsäädännössä Suomen lainsäädännössä prokuralla tarkoitetaan yleisvaltuutusta, jonka saajalla on oikeus edustaa antajayritystä lähes kaikissa liiketoimissa (poikkeuksen muodostavat muun muassa kiinteistönkaupat).
— Wikipedia: Prokura

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑupːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiinteistönkauppa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiinteistönkauppa