kiljaiseminensubstantiivi
Johdettu sanasta: kiljaista
Merkitys
- 1.teonnimi verbistä kiljaista
Etymologia
kiljaista + johdin -minen
Esimerkkilauseet
Punssi haisi, sikaarit röyhysivät ja hevosmiehet rähisivät, ja väliin kuului kova kiljaiseminen, kun hevosen ostaja ajaa hurautti pihan läpi tulista juoksua...
Emäntä seisahtui usein keskelle pihaa navettaan mennessään ja kuunteli... Talven taivas oli pimeän pilven peitossa, ei tähtien välkettä, ei kuun kumotusta, ei revontulten loimoa... silloin se kuului suuren kosken pauhu niin kummalta valitukselta... Ah, se oli aivan kuin emännän oman rinnan tukehtunut kiljaiseminen, niinkuin hänen oman sydämensä tuskanhuuto, jonka täytyi aina vaieta, silloinkin, kun se väkisin pyrki ilmoille pääsemään.