kil­jai­se­mi­nen

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

kil-jai-se-mi-nen (5 tavua) · 13 kirjainta

Johdettu sanasta: kiljaista

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kiljaista

Esimerkkilauseet

Punssi haisi, sikaarit röyhysivät ja hevosmiehet rähisivät, ja väliin kuului kova kiljaiseminen, kun hevosen ostaja ajaa hurautti pihan läpi tulista juoksua...
— Väinö Kataja, Hevosmiehiä
Emäntä seisahtui usein keskelle pihaa navettaan mennessään ja kuunteli... Talven taivas oli pimeän pilven peitossa, ei tähtien välkettä, ei kuun kumotusta, ei revontulten loimoa... silloin se kuului suuren kosken pauhu niin kummalta valitukselta... Ah, se oli aivan kuin emännän oman rinnan tukehtunut kiljaiseminen, niinkuin hänen oman sydämensä tuskanhuuto, jonka täytyi aina vaieta, silloinkin, kun se väkisin pyrki ilmoille pääsemään.
— Väinö Kataja, Portaankorvan emäntä

Etymologia

kiljaista + johdin -minen

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kiljaiseminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kiljaiseminen