1killi1 – virma, virkku; uuttera, harras; iloinen; siivo
- Alkuperä
- Lainasana (skandinaavinen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kiltti yhteydessä
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- suomikiltti
- skandinaavinenvertaa nykyruotsi gill ’laillinen, pätevä’, nykyruotsi murt. (Suomi) gilld(är) ’kiltti’, muinaisruotsi gilder ’sama merkitys; täysin hyvä; miellyttävä’, muinaisnorja gildr jne
Myös nykyruotsi giltig ’pätevä, hyväksyttävä’ on ilmeisesti vaikuttanut suomen sanoihin.