ki­nun­ki

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. veneen alimpien laitalautojen kouruus keulassa ja perässä; kölipuun jatko, vannas

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (skandinaavinen)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Kaakkois-Suomi rannikko

Lähtökohta: ← skandinaavinen, vertaa nykyruotsi murt. Suomi kinnungar (mon.) ’kouruun veistetyt lautakappaleet veneen toiseksi alimman laitalaudan päissä’, kinnungs-bord ’aluksen toinen laitalankku kölistä ylöspäin’, muinaisnorja kinnungr ’jk aluksen kohta, ? keula’. — Tähän yhteyteen kuuluu kaiketi myös kinu, kinnu, kino (hämäläismurteet Satakunta) ’veneen vannas, kokka’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kinunki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kinunki