kirjakkosubstantiivi
/ˈkirjɑkːo/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.poro, jolla on laikuittainen tai muuten kirjava karvapeite
Esimerkkilauseet
— Voi voi Heluna piikoin, nyt meistä tulloo ero, Maijas ajetaan pois sinun luotas, vaikka se on kokenna hoitoo sinua niin kun on osanna, eikä oo tahtonna tehä pahhoo kellekään... Mustikki riepuin, kun ne uuvet tulijat arvoisivat ies lypsee sinua hellävarroin, niin niin piikain... ethän sinä oo oikein terve... Muu... muu... Tähikki ja Sunter... enhän minä taho teille pahhoo, vaikka isäntäväkennä ovat minulle niin kovia... Entäs Omenain, sinä raukka poijit kohta ja Maijas tahtos niin mielellään auttoo sinua, vuan... Hyväst Sokur', hyväst Kirjakko kultain, onko teilläi ikävä...
Täplikäs poro on kirjakko, vaalea on suivakko, musta on mustikki/musikki ja täysin valkoinen poro on valkko.
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | kirjakko |
| Genetiivi | kirjakon |
| Partitiivi | kirjakkoa |
| Essiivi | kirjakkona |
| Translatiivi | kirjakoksi |
| Inessiivi | kirjakossa |
| Elatiivi | kirjakosta |
| Illatiivi | kirjakkoon |
| Adessiivi | kirjakolla |
| Ablatiivi | kirjakolta |
| Allatiivi | kirjakolle |
| Abessiivi | kirjakotta |
Riimit
-irjɑkːo
Kaikki riimit