ko­kou­tu­ma

substantiivi/ˈkokou̯tumɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ko-kou-tu-ma (4 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ihmisten tai asioiden muodostama kerääntymä tai kasauma

Esimerkkilauseet

Melu, mikä tuolta kuului, siitä ei ollut epäilemistäkään, oli egyptiläisten joukkojen sotahuutoa, se oli torvien toitotusta, jolla kutsuttiin kokoutumaan, se oli vihollisjoukkojen aseitten kalsketta ja karjunaa.
— Georg Ebers, Josua
Se, että sudet olivat pakottaneet heimon kokoutumaan, näytti olevan onneksi sille.
— Charles G. D. Roberts, Ihmiselon aamuna
Herätin heti Hatibun ja yhdessä me sitten hyökkäsimme kylän keskelle huutaen miehiämme kokoutumaan ympärillemme, sillä oli selvää, että joku kahakka oli syntymässä alkuasukasten ja joidenkin Nyangwesta mukaamme lähteneitten miesten kesken.
— Verney Lovett Cameron, Ihmissyöjäin vankina

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-umɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kokoutuma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kokoutuma