kolhiintumasubstantiivi

/ˈkolhiːntumɑ/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.kolhaisusta syntynyt vaurio, kuten mustelma, särö tai lohkeama

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	kolhiintuma
Genetiivi	kolhiintuman
Partitiivi	kolhiintumaa
Essiivi	kolhiintumana
Translatiivi	kolhiintumaksi
Inessiivi	kolhiintumassa
Elatiivi	kolhiintumasta
Illatiivi	kolhiintumaan
Adessiivi	kolhiintumalla
Ablatiivi	kolhiintumalta
Allatiivi	kolhiintumalle
Abessiivi	kolhiintumatta

Riimit

-umɑ