kolhiintuma
substantiivi/ˈkolhiːntumɑ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.kolhaisusta syntynyt vaurio, kuten mustelma, särö tai lohkeama
Taivutustiedot
Taivutusluokka 10
| Nominatiivi | kolhiintuma |
| Genetiivi | kolhiintuman |
| Partitiivi | kolhiintumaa |
| Essiivi | kolhiintumana |
| Translatiivi | kolhiintumaksi |
| Inessiivi | kolhiintumassa |
| Elatiivi | kolhiintumasta |
| Illatiivi | kolhiintumaan |
| Adessiivi | kolhiintumalla |
| Ablatiivi | kolhiintumalta |
| Allatiivi | kolhiintumalle |
| Abessiivi | kolhiintumatta |
Riimit
-umɑ
Kaikki riimit