kolhiutumasubstantiivi

/ˈkolhiu̯tumɑ/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.pintapuolinen vaurio tai mustelma

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	kolhiutuma
Genetiivi	kolhiutuman
Partitiivi	kolhiutumaa
Essiivi	kolhiutumana
Translatiivi	kolhiutumaksi
Inessiivi	kolhiutumassa
Elatiivi	kolhiutumasta
Illatiivi	kolhiutumaan
Adessiivi	kolhiutumalla
Ablatiivi	kolhiutumalta
Allatiivi	kolhiutumalle
Abessiivi	kolhiutumatta

Riimit

-umɑ