1kolju1 – satulannuppi tai ‑nasta, satulankaari
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- kaakkoismurteet Pohjois-Karjala
- Vastineita
- karjala, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kolju ’satulan nuppi’ |
|---|
| vatja | koĺĺo, koĺĺu ’sama merkitys’ |
|---|
| viro | kolju, (murt.) koli (g. kolju), koĺo ’esiinpistävä kärki, nuppi (reessä, satulassa jne.); pääkallo’ |
|---|
| liivi | koĺ ’hela’. |
|---|
2kolju2 – isokokoinen ihminen tai eläin; myyttinen jättiläinen; tauteja aiheuttava henki, paholainen; kömpelö esine
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan koljo yhteydessä
- Vastineita
- karjala, viro, luulajansaame, udmurtti, komi, pohjoismansi
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | (run., loits.) Koljoi, Koljolainen ’myyttinen olento’ |
|---|
| viro | koll (g. ‑i, murt. myös ‑u) ’kummitus, mörkö, tonttu; täi’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| luulajansaame | luulajansaame kål´ja, kåi´lō ’iso, suora honka’ (? ← suomi) |
|---|
| udmurtti | ki̮ĺ ’lavantauti, rutto; sairauden aiheuttajahenki’ |
|---|
| komi | kuĺ ’paha henki, piru; vedenhaltija’ |
|---|
| pohjoismansi | pohjoismansi χul-: χ.-ɔ̄tər ’manalan hallitsija’, itämansi k˳oĺ-nɔ̈̄jər, länsimansi kuĺ-nājər ’sama merkitys, paha henki’ |
|---|
(itämansi küĺ, pohjoismansi kuĺ ’piru, paha henki’etelähanti kŏl, pohjoishanti kŏĺ ’piru, vetehinen’ ← komi).
Samaa juurta olevia sanoja