kon­so­nant­ti­lop­pui­nen

adjektiivi/ˈkonsonɑntːiˌlopːui̯nen/
Jaa

sisältää sanat: konsonantti + loppuinen

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sellainen, joka päättyy tai jonka lopussa on konsonantti

Esimerkkilauseet

Useisiin lähtökohdaltaan konsonanttiloppuisiin lainasanoihin se taas on lisätty perusmuodossakin esiintyväksi, esim.
Wikipedia: I
Deklinaatioon kuuluu myös joitakin konsonanttiloppuisia sanoja, kuten våg ' aalto ' (en våg, vågen, vågor, vågorna) ja ros ' ruusu ' (en ros, rosen, rosor, rosorna).
Wikipedia: Ruotsin kieli

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikonsonanttiloppuinen
Genetiivikonsonanttiloppuisen
Partitiivikonsonanttiloppuista
Essiivikonsonanttiloppuisena
Translatiivikonsonanttiloppuiseksi
Inessiivikonsonanttiloppuisessa
Elatiivikonsonanttiloppuisesta
Illatiivikonsonanttiloppuiseen
Adessiivikonsonanttiloppuisella
Ablatiivikonsonanttiloppuiselta
Allatiivikonsonanttiloppuiselle
Abessiivikonsonanttiloppuisetta

Riimit

-opːuinen

Kaikki riimit

Lähteet