kon­vik­ti

substantiivi
Jaa

Merkitys

  1. ylioppilastäysihoitola, yliopistossa oleva sisäoppilaitos, erityisesti teologian ylioppilaiden kodinomainen asuntola

Etymologia

latinan sanasta convictus, yhteiselämä

Käännökset

  • ruotsikonvikt, konviktorium
  • saksaKonvikt (n)

Esimerkkilauseet

Uskonnollisessa innossaan alkoi hän vielä rakentaa kauhean suurta kasarmia, aikoen siitä luoda pappiskollegion, jossa olisi neljäkolmatta oppituolia, konvikti yhdeksälle sadalle oppilaalle, kirjasto ja museo.
— Mór Jókai, Unkarilainen Nabob