korvakkosubstantiivi

/ˈkorʋɑkːo/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.rukin osa, joka kannattelee kehrää

Taivutustiedot

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	korvakko
Genetiivi	korvakon
Partitiivi	korvakkoa
Essiivi	korvakkona
Translatiivi	korvakoksi
Inessiivi	korvakossa
Elatiivi	korvakosta
Illatiivi	korvakkoon
Adessiivi	korvakolla
Ablatiivi	korvakolta
Allatiivi	korvakolle
Abessiivi	korvakotta

Riimit

-orʋɑkːo