kra­ke­loi­tu­mi­nen

substantiivi
Jaa

Merkitys

  1. (Taidehistoria)1) maalauksen pinnan halkeileminen, kun väri kutistuu kuivuessaan 2) keramiikassa joko tarkoituksella tehty säröilevä lasitepinta tai vanhassa lasitetussa esineessä näkyvät hiushalkeamat

Synonyymit

Käännökset

  • engl.craquelure
  • ruotsikrackelering
  • saksaKraklé, Craquelé, Krakelee
  • ranskacraquelé
  • venäjäкракле, кракелюр
  • italiacraquelé, crettatura, craquelure

Englanninkieliset vastineet

  • craquelure

Lähteet