ku­her­rus

substantiivi/ˈkuherːus/
Jaa

Johdettu sanasta: kuhertaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. lintujen soidinkäyttäytyminen, jossa ne hankaavat nokkiaan vastakkain; kuvaannollisesti pariskunnan välinen hellyydenosoitus

Esimerkkilauseet

Akkuna vedettiin ylös ja nuorten tyttöjen vilkasta kuherrusta kuului; englanninkielessä on niin eloisa, kaunis sointu, kun se kujahtelee nuorilta, ruusunpunaisilta huulilta.
Émile Zola, Ihmispeto
Hänen naurunsa oli kyyhkysen kuherruksen kaltainen; kasvonsakin kuumenivat siitä.
Mór Jókai, Kiusaaja

Esiintymistiheys

96 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuherrus
Genetiivikuherruksen
Partitiivikuherrusta
Essiivikuherruksena
Translatiivikuherrukseksi
Inessiivikuherruksessa
Elatiivikuherruksesta
Illatiivikuherrukseen
Adessiivikuherruksella
Ablatiivikuherrukselta
Allatiivikuherrukselle
Abessiivikuherruksetta

Riimit

-uherːus

Kaikki riimit

Lähteet