kuh­nus

substantiivi/ˈkuhnus/
Jaa

Merkitys

  1. kuhnaileva henkilö

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— Missä se kuhnus kähnii, kun sitä ei jo ala kuulua — kivahti hän heti itsekseen ja vilkaisi akkunasta ulos.
Juho Hoikkanen, Suuria pyrkimyksiä
"Ja minä kun luulin, että sinä ihastuisit niistä!" sanoi Kuhnus-Tuhmus ja heitti pois ruusun oksan ikään kuin pahoilla mielin.
Selma Lagerlöf, Peukaloisen retket villihanhien seurassa
Peter Herbert: Kallen kivat eläimet: Tässä tarinassa kerrotaan pienestä Roope -varpusesta, iloisesta Kurre -oravasta, Kuhnus -etanasta, Loikka -sammakosta ynnä Fannista ja Nelistäjästä sekä Jaakosta.
Wikipedia: Toini Kaukonen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuhnus
Genetiivikuhnuksen
Partitiivikuhnusta
Essiivikuhnuksena
Translatiivikuhnukseksi
Inessiivikuhnuksessa
Elatiivikuhnuksesta
Illatiivikuhnukseen
Adessiivikuhnuksella
Ablatiivikuhnukselta
Allatiivikuhnukselle
Abessiivikuhnuksetta

Riimit

-uhnus

Kaikki riimit

Lähteet