ku­ja­set

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kuja, kahden puolen aidattu tie, tanhua, sola (kahden rakennuksen välillä); karjatarha; navetan ja rehuladon välinen vaja

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (kantaskandinaavi: *kwījā)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuja yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Lähtökohta: ← kantaskandinaavi *kwījā, vertaa nykyruotsi murt. kvi, kvia, kȳo ’karjatarha, ‑aitaus; pieni pelto- tai niittytilkku, aidattu peltotilkku’, kviar, kväjar ’kahden puolen aidattu kapea ajotie’, nykynorja kvi(e) ’karjatarha, ‑aitaus’, muinaisnorja kví ’sama merkitys’

Samasta lähteestä, ehkä suomi välityksellä, myös luulajansaame kådjē ’poroaitaus; aurinkoa tai kuuta ympäröivä kehä’, kudjē ’katu’, pohjoissaame murt. goggje ’karja-aitaus’, guggje ’aukko, kulkutie, etenkin kahden aidan välinen; tieaukko metsässä’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkuja ’ulkosuoja, jota on käytetty myös ihmisten ulostuspaikkana; karjarakennuksessa oleva tanhua’
karjalakuja, kujo
lyydi, vepsäkujo ’kuja’
vatjakuja ’katu, kyläkuja’
viromurt. kuja ’kyläkuja, rakennusten välinen sola’ (? ← suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

4 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kujaset. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kujaset