- Alkuperä
- Lainasana (kantaskandinaavi: *kwījā)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kuja yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lähtökohta: ← kantaskandinaavi *kwījā, vertaa nykyruotsi murt. kvi, kvia, kȳo ’karjatarha, ‑aitaus; pieni pelto- tai niittytilkku, aidattu peltotilkku’, kviar, kväjar ’kahden puolen aidattu kapea ajotie’, nykynorja kvi(e) ’karjatarha, ‑aitaus’, muinaisnorja kví ’sama merkitys’
Samasta lähteestä, ehkä suomi välityksellä, myös luulajansaame kådjē ’poroaitaus; aurinkoa tai kuuta ympäröivä kehä’, kudjē ’katu’, pohjoissaame murt. goggje ’karja-aitaus’, guggje ’aukko, kulkutie, etenkin kahden aidan välinen; tieaukko metsässä’.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kuja ’ulkosuoja, jota on käytetty myös ihmisten ulostuspaikkana; karjarakennuksessa oleva tanhua’ |
|---|---|
| karjala | kuja, kujo |
| lyydi, vepsä | kujo ’kuja’ |
| vatja | kuja ’katu, kyläkuja’ |
| viro | murt. kuja ’kyläkuja, rakennusten välinen sola’ (? ← suomi) |