kuk­ka­ni

Sisälle, kukkani, astukaatte Tai syrjemmälle väistykää!

Ja kaikki, mi sinulla, sinuss' on, joka piirrekin pienoinen, vaatimaton, se painui syvälle sieluhun mun, — niin tarkoin mä, kukkani, tunnen sun!

Yön hiljaisuudessa, Erottamattomat, Kukkani lumen alla.