Asiasanasto.fi

kuk­ku­jasubstantiivi

/ˈkukːujɑ/

Johdettu sanasta: kukkua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.se, joka kukkuu

Esimerkkilauseet

Ken lähtee järven rannalle Ja kuulee kertun kieltä, Hän huomaa, ettei yksin se Vain kerro kevätmieltä: Sen luona laulaa peipponen Ja kaino sirkku soittaa, Soi leivo, nousten taivaasen, Yörastas kaikki voittaa, Ja juhlamieli täyttää maan, Kun käki lausuu kukkujaan.

J. H. Erkko, Kootut teokset II

Mutta kukkujan ääni ei vavahdellut.

Urho Karhumäki, Miesten matkassa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikukkuja
Genetiivikukkujan
Partitiivikukkujaa
Essiivikukkujana
Translatiivikukkujaksi
Inessiivikukkujassa
Elatiivikukkujasta
Illatiivikukkujaan
Adessiivikukkujalla
Ablatiivikukkujalta
Allatiivikukkujalle
Abessiivikukkujatta

Riimit

-ukːujɑ

Kaikki riimit