kuk­ku­ja

substantiivi/ˈkukːujɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kukkua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. se, joka kukkuu

Esimerkkilauseet

Ken lähtee järven rannalle Ja kuulee kertun kieltä, Hän huomaa, ettei yksin se Vain kerro kevätmieltä: Sen luona laulaa peipponen Ja kaino sirkku soittaa, Soi leivo, nousten taivaasen, Yörastas kaikki voittaa, Ja juhlamieli täyttää maan, Kun käki lausuu kukkujaan.
— J. H. Erkko, Kootut teokset II
Mutta kukkujan ääni ei vavahdellut.
— Urho Karhumäki, Miesten matkassa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikukkuja
Genetiivikukkujan
Partitiivikukkujaa
Essiivikukkujana
Translatiivikukkujaksi
Inessiivikukkujassa
Elatiivikukkujasta
Illatiivikukkujaan
Adessiivikukkujalla
Ablatiivikukkujalta
Allatiivikukkujalle
Abessiivikukkujatta

Riimit

-ukːujɑ

Kaikki riimit

Lähteet