kuk­ku­roil­laan

Kun hän ajatteli, miten vavahtelevan kukkuroillaan sanomatonta, hurjaa onnea ja uskoa sen kestävyyteen hän silloin oli ollut — ja nähdä nyt Elisabet samanlaisena!... Niin, se oli kuin muistaa maljakkoa, joka oli täynnä raikkaita, tuoksuvia kukkia...

Uh, molemmat vuoteet toisella seinällä olivat käytössä; ne olivat kukkuroillaan matkatavaraa.

Pieni Suomen kansa katkoo kahleitansa kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on.