ku­kois­tus­ai­ka

substantiivi/ˈkukoi̯stusˌɑi̯kɑ/
Jaa

Yhdyssana: kukoistus + aika

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ajanjakso, jolloin jokin tai joku on parhaimmillaan tai kukoistaa

Esimerkkilauseet

Ne olivat isien aikoja ne, olivat kaupungin kukoistusaikoja ja sen kunnian aikoja.
— Santeri Ivalo, Iltapuhteeksi II
Paavinvallan kukoistusaikana ei siinä nähty mitään vaaraa; saattoihan varmasti ohjattava ja hillittävä hevonen toisinaan laitumella vapaasti piehtaroida ja kirmailla sekä suunnata potkunsa vaikkapa omaa isäntäänsä kohden.
— Carl Blink, Eerik XIV ja Juhana III I
Uusi palatsikausi oli minolaisen kulttuurin suurinta kukoistusaikaa, ja silloin kulttuuri kehittyi huippuunsa.
— Wikipedia: Minolainen kulttuuri

Esiintymistiheys

227 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
1.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi D

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikukoistusaika
Genetiivikukoistusajan
Partitiivikukoistusaikaa
Essiivikukoistusaikana
Translatiivikukoistusajaksi
Inessiivikukoistusajassa
Elatiivikukoistusajasta
Illatiivikukoistusaikaan
Adessiivikukoistusajalla
Ablatiivikukoistusajalta
Allatiivikukoistusajalle
Abessiivikukoistusajatta

Riimit

-ɑikɑ

Kaikki riimit

Lähteet