kul­keen­tu­a

verbi/ˈkulkeːntuɑˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)ajautua tai siirtyä hitaasti tai sattumalta johonkin paikkaan tai tilaan

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi J

MuotoTaivutus
Infinitiivikulkeentua
Ind. prees. yks. 1.kulkeennun
Ind. imperf. yks. 3.kulkeentui
Kond. prees. yks. 3.kulkeentuisi
Pot. prees. yks. 3.kulkeentunee
Imperat. prees. yks. 3.kulkeentukoon
Akt. 2. partisiippikulkeentunut
Pass. imperf.kulkeennuttiin

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet