kul­loin­kaan

Ei se tiiä yksikänä ei us'o useakana mieloistain ei mun poloisen, (IV: 203.) mitä mun on mielessäni, 5 kuta pää-kulusessani, mitä allin miel'-alassa, (IV: 204.) pääsky-linnun pään sisässä; mie kuin mietin mielelleni, ajattelen aivoilleni 10 ennistä elämätäni: viereet vie'et silmihini, kalkkeammat karpaloja, tippuut tilkat silmistäni, helkkeämmät hernehiä, (IV: 513.) 15 paksummat pavun jyviä; — (IV: 514.) sitä minä iäin itken, ajan kaiken kaikattelen: ei oll't mulla milloinkana, kulloinkaan ei kurjaisella, 20 ei oo mulla niinkuin muilla, niinkuin ilman ilmisillä, vetäjäist' ei vierahiksi, oppij

Aliina. Ei kuuna kulloinkaan! Me sopisimmekin hyvin yhdessä, vaikka sata vuotta.