kuluttelusubstantiivi

/ˈkulutːelu/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.toiminta, jossa jotakin kulutetaan tai käytetään loppuun vähitellen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	kuluttelu
Genetiivi	kuluttelun
Partitiivi	kuluttelua
Essiivi	kulutteluna
Translatiivi	kulutteluksi
Inessiivi	kuluttelussa
Elatiivi	kuluttelusta
Illatiivi	kulutteluun
Adessiivi	kuluttelulla
Ablatiivi	kuluttelulta
Allatiivi	kuluttelulle
Abessiivi	kuluttelutta

Riimit

-elu