ku­mah­ta­mi­nensubstantiivi

Kuulu, neät, se Kurjuksenkulukku tukkeutuvan ja ves herkiivän pyörimästä, jos siihen viskoo olokkupoja — ne sotkoo reijjän vähäks aikoo umpeen... sillon sitte pittää het piirtee pakkoo minkä ennättää... Meill ei kovaks onneks olokija ollunna, kun ne alusemmekkii tyhjennettiin sinne autijoon soareen... Muuta neuvvoo ei eissä ollunna, kunj kuolta kumahtaminen — ja siihen minä puolestan olin jo ihteen valamistanna.

Kaarlo Hemmo, Kurjuksen kulukusta pelastunna