kumahtelu
substantiiviMerkitys
- 1.(frekventatiivinen) kumahdus
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Vähän myöhemmin kaikui hänen korviinsa yksityisiä, kaukaisia ääniä, jotka suljettujen ovien läpi kuuluivat vaimennettuina — askeleita, ihmisääniä, vasaran kumahtelua metallia vastaan, koneesta tulevan höyryn pihinää ja ovien pauketta.
"Afrikan aarniometsien gorilla takoo rintaansa niin lujasti, että kumahtelun kuulee puolen peninkulman päähän", oli hänellä toisinaan tapana huudahtaa, ja samassa hän alkoi hirvittävästi rummuttaa rintaansa.
Kirkon vanhojen kellojen kumahtelua voi nykyisin kuunnella Helsingin tuomiokirkon kirkkosalissa.