ku­mah­te­lu

substantiivi
Jaa

Merkitys

  1. (frekventatiivinen) kumahdus

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Vähän myöhemmin kaikui hänen korviinsa yksityisiä, kaukaisia ääniä, jotka suljettujen ovien läpi kuuluivat vaimennettuina — askeleita, ihmisääniä, vasaran kumahtelua metallia vastaan, koneesta tulevan höyryn pihinää ja ovien pauketta.
— Charles Alden Seltzer, Aseeton kaksintaistelu
"Afrikan aarniometsien gorilla takoo rintaansa niin lujasti, että kumahtelun kuulee puolen peninkulman päähän", oli hänellä toisinaan tapana huudahtaa, ja samassa hän alkoi hirvittävästi rummuttaa rintaansa.
— Jack London, Etelämeren auringon alla
Kirkon vanhojen kellojen kumahtelua voi nykyisin kuunnella Helsingin tuomiokirkon kirkkosalissa.
— Wikipedia: Ulrika Eleonoran kirkko (Helsinki)