kumoavat

adjektiivi, verbi

Johdettu sanasta: kumota

Merkitykset

1.monikon akkusatiivi sanasta kumoava (joka on aktiivin partisiipin preesens verbistä kumota)
2.indikatiivin monikon 3. persoonan preesens verbistä kumota
3.monikon nominatiivi sanasta kumoava (joka on aktiivin partisiipin preesens verbistä kumota)

Esimerkkilauseet

Ne ovat sanamuodostuksia, jotka murtavat ja kumoavat kaikki johto-opin taitajain kaavat.

Ei kuitenkan kaikitse auringon paistoissa ja sataessa vesikään näy, ainoastaan sillon, koska sadepisarat kumoavat aurinkoa vasten kun seinän, johon auringon säteet paistavat.

Elias Lönnrot, Mehiläinen 1837