ku­rit­ta­ja

substantiivi/ˈkuritːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kurittaa

Merkitys

  1. henkilö, joka kurittaa

Etymologia

kurittaa + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Hän hujahutti pitkällä piiskallaan lähinnä seisovaa miestä, mutta tämä nosti sauvansa eteen, siima kiertyi sen ympärille ja piiska irtautui kurittajan kädestä.
— Juhani Aho, Katajainen kansani
Isä olikin oikein ankara kurittaja, ja isäänsä Aaro kammoksui, oli arka ja siivo hänen näkyvissään...
— Lauri Soini, Aaro
Kansa oli tyytyväinen, että ankarana kurittajana ja itarana miehenä tunnettu vanha kuningas oli poissa.
— Wikipedia: Fredrik Suuri

Esiintymistiheys

917 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikurittaja
Genetiivikurittajan
Partitiivikurittajaa
Essiivikurittajana
Translatiivikurittajaksi
Inessiivikurittajassa
Elatiivikurittajasta
Illatiivikurittajaan
Adessiivikurittajalla
Ablatiivikurittajalta
Allatiivikurittajalle
Abessiivikurittajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet