Asiasanasto.fi

kur­nut­ta­mi­nensubstantiivi

/ˈkurnutːɑminen/

Johdettu sanasta: kurnuttaa

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kurnuttaa

Etymologia

kurnuttaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Alkoi sammakkojen yksitoikkoinen kurnuttaminen, ensin hiljaa ja katkonaisesti, sitten kovasti ja täysiäänisenä kuorona.

Aleksei Konstantinovitsh Tolstoi, Ruhtinas Serebrjani

Illan hämärä rupesi kattamaan puutarhaa ja järveä, yöperhosia rupesi lentelemään ja avoimista ovista tuli yhä väkevämpi yrttien ja kukkien tuoksu, vedestä kuului konnain kurnuttaminen, ikkunain alla visersi satakieli ja kauempana puutarhassa toinen.

Theodor Storm, Immenjärvi

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikurnuttaminen
Genetiivikurnuttamisen
Partitiivikurnuttamista
Essiivikurnuttamisena
Translatiivikurnuttamiseksi
Inessiivikurnuttamisessa
Elatiivikurnuttamisesta
Illatiivikurnuttamiseen
Adessiivikurnuttamisella
Ablatiivikurnuttamiselta
Allatiivikurnuttamiselle
Abessiivikurnuttamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit