kökonjunktio
/ˈkø/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(vaihtoehtoinen muoto)(murteellinen)sanan ko rinnakkaismuoto
Esimerkkilauseet
Nousun — sammun aallonvuoro kumpumilla onnen häilyn, raukamilla surun häivyn: siin'kö laki kasvun, kuihdun, paisun täyty, vaivun tyyty vaihtuvaisen elonmeren?
"H——kö se Johanna tuhrii, kun ei jo tänne tule?" alkoi Heikki kiljua, kun ei sisarta jo alkanut kuulua.
Joissakin kieliopeissa, varsinkin 1800 -luvulla, optatiiviksi kutsutaan ko/kö -tunnuksisia muotoja, kuten olkoon, menkööt ja sanottakoon, kun taas ka/kä -tunnuksisia muotoja kutsutaan imperatiiviksi.
Esiintymistiheys
5 961 esiintymää, 2.3 / milj.
Suomi24
2.5
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
3.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.8
Tekstitykset
0.4
Riimit
-ø
Kaikki riimit