kö

konjunktio/ˈkø/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (vaihtoehtoinen muoto)(murteellinen)sanan ko rinnakkaismuoto

Esimerkkilauseet

Nousun — sammun aallonvuoro kumpumilla onnen häilyn, raukamilla surun häivyn: siin'kö laki kasvun, kuihdun, paisun täyty, vaivun tyyty vaihtuvaisen elonmeren?
— Volter Kilpi, Kirkolle
"H——kö se Johanna tuhrii, kun ei jo tänne tule?" alkoi Heikki kiljua, kun ei sisarta jo alkanut kuulua.
— Santeri Alkio, Teerelän perhe
Joissakin kieliopeissa, varsinkin 1800 -luvulla, optatiiviksi kutsutaan ko/kö -tunnuksisia muotoja, kuten olkoon, menkööt ja sanottakoon, kun taas ka/kä -tunnuksisia muotoja kutsutaan imperatiiviksi.
— Wikipedia: Optatiivi

Esiintymistiheys

5 961 esiintymää · 2.3 / milj.

Suomi24
2.5
Sanomalehdet
1.4
Aikakauslehdet
3.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.8
Tekstitykset
0.4

Riimit

-ø

Kaikki riimit

Lähteet