laa­hus­tin

substantiivi/ˈlɑːhustin/
Jaa

Johdettu sanasta: laahustaa

Merkitykset

  1. laahus
  2. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä laahustaa

Etymologia

laahustaa + johdin -in

Esimerkkilauseet

Syytetty kohautti takaa hamettansa samallaisella liikkeellä, kuin hienopukuiset naiset korjaavat laahustimiaan, ja, pannen pienet valkoiset kätensä kokoon mekon hihoihin ja herkeämättä katsoen puheenjohtajaan, istuutui.
— Leo Tolstoi, Ylösnousemus I
Eräs hieno neiti, joka senaatin puoleisesta ovesta tullen kulki aivan odottajan ohi, vetäisi kiireisesti kahisevan silkkihameensa syrjään, ett'ei sen laahustimeen sattuisi mitään saastaista katutörkyä.
— Marja Salmela, Syvistä hetteistä

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilaahustin
Genetiivilaahustimen
Partitiivilaahustinta
Essiivilaahustimena
Translatiivilaahustimeksi
Inessiivilaahustimessa
Elatiivilaahustimesta
Illatiivilaahustimeen
Adessiivilaahustimella
Ablatiivilaahustimelta
Allatiivilaahustimelle
Abessiivilaahustimetta

Riimit

-ɑːhustin

Kaikki riimit

Lähteet