lapinhullu
adjektiivi, substantiivi/ˈlɑpinˌhulːu/la-pin-hul-lu (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- (arkikieltä)henkilö, joka on hyvin innostunut tai lumoutunut Lapista
Esimerkkilauseet
Lähteet Aiheesta muualla Lumikuru, kirja lapinhullun kainaloon.Suomalaisia eräkirjoja ovat esimerkiksi Juhani Ahon Lohilastuja ja kalakaskuja (1921), monet A. E. Järvisen 1920 -luvulta lähtien julkaisemat kirjat, Antti Tuurin Perhokalastuksen alkeet (1978), Yrjö Kokon Laulujoutsen (1950), Valter Keltikankaan Seitsemän tuntia erämaata (1977), Raimo O. Kojon Pohjoiset erämaat (1977), Veikko Huovisen toimittama Pohjoiset erätarinat (1968), Seppo Saraspään Pystykorva kerrostalossa: eränovelleja (1995) ja Mauri Paasilinnan Lapinhullu ja muita tarinoita (1997).Esiintymistiheys
94 esiintymää · 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ulːu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Lapinhullu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lapinhullu