la­pin­hul­lu

adjektiivi, substantiivi/ˈlɑpinˌhulːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

la-pin-hul-lu (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: Lappi + hullu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (arkikieltä)henkilö, joka on hyvin innostunut tai lumoutunut Lapista

Esimerkkilauseet

Lähteet Aiheesta muualla Lumikuru, kirja lapinhullun kainaloon.
— Wikipedia: Lumikuru
Suomalaisia eräkirjoja ovat esimerkiksi Juhani Ahon Lohilastuja ja kalakaskuja (1921), monet A. E. Järvisen 1920 -luvulta lähtien julkaisemat kirjat, Antti Tuurin Perhokalastuksen alkeet (1978), Yrjö Kokon Laulujoutsen (1950), Valter Keltikankaan Seitsemän tuntia erämaata (1977), Raimo O. Kojon Pohjoiset erämaat (1977), Veikko Huovisen toimittama Pohjoiset erätarinat (1968), Seppo Saraspään Pystykorva kerrostalossa: eränovelleja (1995) ja Mauri Paasilinnan Lapinhullu ja muita tarinoita (1997).
— Wikipedia: Eräkirjallisuus

Esiintymistiheys

94 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ulːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lapinhullu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lapinhullu