lau­ko­mi­nen

substantiivi/ˈlɑu̯kominen/
Jaa

Johdettu sanasta: laukoa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä laukoa

Etymologia

laukoa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Vihdoin lakkasi laukominen metsässä, ja herrat ja koirat tulivat takaisin tuvalle.
Juhani Aho, Katajainen kansani
Vuorotellen laukominen otettiin käyttöön vuonna 1976.
Wikipedia: Rangaistuspotkukilpailu

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilaukominen
Genetiivilaukomisen
Partitiivilaukomista
Essiivilaukomisena
Translatiivilaukomiseksi
Inessiivilaukomisessa
Elatiivilaukomisesta
Illatiivilaukomiseen
Adessiivilaukomisella
Ablatiivilaukomiselta
Allatiivilaukomiselle
Abessiivilaukomisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet